Teksti kirjoitettu alunperin 4.5.2011
Kaikkien kehujen jälkeen päätin sivistää itseäni ja käydä katsomassa Suomen katsotuimman musikaalin uusintaversion, "Vuonna 85 Remix":n. Näytelmän alkuperäisversio sai ensi-iltansa 7.9.2006 ja Remix kolme vuotta myöhemmin. Kuudennen esitysvuoden alkaessa syksyllä tulee jälleen uusi versio tästä kuuluisasta manserock-musikaalista. Sen ovat käsikirjoittaneet Heikki Syrjä ja Riku Suokas, joka on myös ohjannut näytelmän.
Näytelmä oli fantastinen, mahtipontinen ja täysin maineensa veroinen upea musiikkispektaakkeli. Heti alkukohtauksesta lähtien esitys veti mukaansa aina näyttelijöiden kumarruksiin saakka. Juice Leskisen, Eppu Normaalin ja Popedan ikimuistoiset hitit soivat läpi esityksen näyttelijöiden upeina tulkintoina. Näytelmän lopetus oli myös todella mahtipontinen. Siinä vaiheessa ei enää osannut sanoa, että onko tämä musikaali vai hem***in hieno rock-konsertti. Tanssikoreografiat ja lavalla liikkuminen oli toteutettu upeasti ja aidosti. Varsinkin Kettusten veljesten breakdance-osuudet toivat hieman modernia sävähdystä muuten vahvaan "kasarimeininkiin".
Hannu Lindholmin suunnittelema lavastus oli nerokkas ja onnistunut. Muutamat liikkuvat betonielementit sekä pyörillä vedettävä baari saivat katsojan tuntemaan olevansa 80-luvun Tampereella. Pekka Siistosen johtaman mahtavan bändin tuominen osaksi näytelmää, Alabama-baarin "housebandiksi" toimi moitteettoman upeasti. Eikä pidä unohtaa Timo Alhasen upeaa valosuunnittelua, jota ilman näytelmä ei olisi toiminut.
Roolisuoritukset olivat häikäisevän uskottavia. Mika Honkasen roolityö Iso G:nä, vanhana juoppona oli näistä paras. Kaikki se tärinä, kaatuilu ja puheen epäselvyys. Ei ollut enää varmaa, esittääkö hän vai onko hän oikeasti kännissä. Sami Hintsasen suoritus päähenkilö Tommi Turmiolan roolissa oli uskomattoman hienoa katsottavaa ja kuuneltavaa. Hänen upea lauluääni kruunasi kokonaisuuden. Yleisön sydämet vei ehdottomasti Jari Aholan näyttelemä Mauno Pepponen. Kunnianhimoisen nuoren rokkarin taipale pienestä baarista suurelle lavalle oli hauskaa ja herkkää katseltavaa. Viimeistään hänen suuri keikkansa esityksen lopussa sai kaikki keski-ikäiset naiset antamaan seisoma-aplodit.
Musikaali oli kokonaisuudessaan upea ja ehdottomasti katselemisen arvoinen esitys kaikille Juicen, Eppujen ja Popedan ystäville. En kadu hetkeäkään sitä että ostin lipun. Vasta nähtyään käsittää kaiken sen suosion ja esitysmäärän, mitä se on saanut. Aion ehdottomasti käydä katsomassa toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti