Teksti kirjoitettu alunperin 30.4.2011
Tänään kävin katsomassa Suomen Kansallisteatterissa Heidi Räsäsen käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän "Vihan veli". Se sai kantaesityksensä 6.4.2011 ja on tyyliltään moderni kauhufantasia.
Näytelmä oli tyrmäisevän yksilöllinen ja upea esityskokonaisuus. Siitä löytyi monia liikkuvia elementtejä ja repliikkejä, joiden oikea ajoittaminen oli saatu kohdalleen. Tästä kunnia koreografeille Reetta-Kaisa Iles ja Kristo Salminen. Tärkeänä tunnelman tekijänä toimi Tuomas Fräntin ääni- sekä Tarja Ervastin valosuunnittelu. Vanerista tehdylle pilvelle heijastetut Mari Keski-Korsun luomat videot toivat lavalle sateen, oravan kuoleman, lippusalon sekä monet muut merkilliset asiat. Nämä täydensivät tunnelman.
Lavastus oli todella mielenkiintoinen. Pekka Korpiniityn käsien kautta syntyneet monet pienet elementit kuten liikennevalo, kivet, korkeat lieriörakennelmat sekä se upea vaneripilvi loivat ainutkertaisen näyttämökuvan ja välittivät selvän sanoman koulukiusaamisesta vihan, tuskan ja raivon kautta. Kansallisteatterin varustuksiin kuuluvat pyörivä lava ja lattialuukku mahdollistivat lavasteiden sulavan liikuttamisen ja poistamisen tarvittaessa.
Näyttelijöiden roolisuoritukset olivat uskomattomia. Muuntautumiskyvyllään he nuorentuivat 25-40-vuotiaista aikuisista 10-13-vuotiaiksi nuoriksi. Heidän laaja tunnekirjo sai melkein nousemaan penkeistä ylös. Heidän häkellyttävän aito toistensa ilkkuminen sekä fyysinen kiusaaminen saivat karvat nousemaan pystyyn. Siinä alkaa jo muistelemaan omia koulukiusauskokemuksia. Näytelmä oli onnistunut välittämään viestinsä. Kaikki se absurdi musiikki, jonka upean laulutaidon omaavat näyttelijät täydensivät äänellään, kruunasi tämän näytelmän.
Lyhyesti sanottuna näytelmä oli upea ja traaginen kertomus koulukiusaamisesta. Moderni tyyli oli elintärkeä piirre, minkä ansiosta näytelmä on se, mitä se on: todella fantastinen katselukokemus. Suosittelen kaikille modernista teatterista kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti