Teksti kirjoitettu alunperin 21.4.2011
Jälleen huomasin, että elokuvateatteriin oli tullut uusi Vares-elokuva. No sehän käytiin heti katsomassa kun vain ehti.
Odotukset eivät olleet yhtä suuret kuin "Pahan suudelma":n kohdalla, koska näyttelijät olivat samat ja itse asiassa koko elokuva oli tyyliltään samanlainen kuin edellinen. Selvää amerikkalaismaisuutta löytyi taas mm. kuvaustyylissä ( helikopterikuvaukset kuin suoraan CSI:stä ), juonesta, hahmoista ( Vares= kuin Horatio Cane hieman vanhempana ja ränsistyneenä ) ja muutenkin koko elokuvaa katsoessaan suorastaan nousi pakottavasti ajatus, että on yritetty amerikkalaista dekkaria suomalaisella budjetilla ja miljööllä. Las Vegas vaihtunut Turkuun ja David Caruso Antti Reiniin. Mutta tästä huolimatta, siinä oli myös suomalaisuutta. Ainakin juomakulttuurinsa puolesta. Ja mitäpä olisi suomalainen leffa ilman ainakin yhtä seksikohtausta?
Elokuva oli kuitenkin, samankaltaisuudestaan edelliseen huolimatta, hieman erilainen kuin edellinen. Loppu jäi ikään kuin auki ja tuntui kuin se olisi loppunut seinään. Ihan kuin juuri ennen loppuratkaisua äiti tulee pistämään television kiinni ja sanoo: "Nyt nukkumaan!". Vaikka jutulle löytyikin ratkaisu, niin silti... se tuntui jäävän vähän auki. Eroavaisuutta oli myös siinä, että elokuvassa esiintyi enemään hardcorea ja väkivaltaa. Jotakin tappokohdat saivaan suoraan sanottuna jo säälimään uhreja. En kuitenkaan viitsi tarkemmin kertoa etten pilaa katselunautintoa.
Näyttelijöiden roolisuoritukset olivat loistavia ja aitoja. Muutamaa poikkeusta kuitenkin lukuunottamatta. Muutamassa kohdassa muuten hyvien näyttelijöiden repliikit kuulostivat niin teennäisiltä kuin voi olla. En tiedä, kuuluiko se roolihahmon persoonaan mutta toivon ainakin että kuului. Jos ei niin sitten on tullut aika paha moka. Mutta kuten sanottu, suurilta osin roolityö oli hienoa. Ihailin varsinkin muutaman naisnäyttelijän pelokkuuden ja sen tunteen että kohta-kuolen näyttelimistä. Se oli häkellyttävän upeaa ja aitoa.
Musiikit olivat jälleen DJ Slow:n ja Samuli Laihon tekeleitä. Kuten edellisessäkin, musiikeista löytyi pientä amerikkalaisvivahteisuutta. Välillä sitä mietti että katsonko minä Vares-elokuvaa vai CSI:tä? Mutta tästä huolimatta, ne sopivat elokuvaan ja täydensivät kokonaisuutta. Ja vanha kunnon Turku miljöönä kyllä piti huolen siitä että elokuva on varmasti suomalainen.
Loppujen lopuksi voin sanoa, että elokuva oli upea, mielekiintoinen ja jännittävä trilleri suomalaisesta juoposta yksityisetsivästä. Hieman jäi se loppu auki mutta se toisaalta vain lisäsi mielenkiintoisuutta elokuvaa kohtaan ja auttaa muistamaan sen. Se ei onneksi myöskään ollut liian samanlainen kuin edellinen. Voidaan siis olla huoletta ja odottaa taas seuraavaa jatko-osaa. Elokuva oli ehdottomasti katsomisen arvoinen. Suosittelen kaikille suomalaisesta draamasta ja amerikkalaisesta trilleristä pitäville, mutta en kuitenkaan herkimmille ja eläinrakkaille enkä perheen pienimmille.
Seuraavaa odotellessa... heippa ja sivistäkää itseänne suomalaisella elokuvataiteella! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti