Teksti kirjoitettu alunperin 29.4.2011
Tänään kävin katsomassa Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa Sirkku Peltolan ohjaaman näytelmän "Ilimari Jauhiaasen Teräksinen Takavyö". Näytelmän on kirjoittanut Heikki Salo ja sen kantaesitys oli 16.9.2010. Päähenkilöä Ilmari Jauhiaista näyttelee Aku Hirviniemi.
Näytelmä oli humoristinen ja mukaansatempaava spektaakkeli. Ennen varsinaisen tarinan alkua, itse esitys alkoi Aku Hirviniemen lyhyellä kuljeskelulla yleisön joukossa. Hän otti yleisöä mukaan istumalla heidän viereen ja juttelemalla. Alkutempauksen kautta päädyttiin esittelemään päähahmo.
Näytelmässä olevien Jimi Kettusen ja Kimmo Korpelan breakdance-osuudet olivat häkellyttävän upeaa katsottavaa. Näyttelijät olivat omaksuneet hienosti painin niksit. Erityisesti huomiota kiinnitti musiikkivastaava Eero "Safka" Pekkosen asettelu samanaikaisesti näytelmän hahmoksi ja muusikoksi. Se oli toteutettu onnistuneesti ja sitä saattoi ihailla.
Lavastus oli Hannu Lindholmin käsialaa ja se oli toteutettu nerokkaasti toimivaksi kokonaisuudeksi. Silmään pisti Tiiti Hynnisen valo- ja kuvasuunnittelu sekä Jari Vuoren videoajot takaseinälle. Ne toivat oikean tunnelman sekä viljaisille pelloille että Saksaan natsien keskelle. Näyttelijöiden liikkuminen yleisön joukossa tehosti esityksen interaktiivisuutta ja lisäsi siten kiinnostavuutta.
Roolisuorituksista mieleenjäävimmät olivat Aku Hirviniemen rooli Ilmari Jauhiaisena sekä Ilkka Koivulan rooli valmentaja Ukkosena. Hirviniemen uskomattoman muuntautumiskyvyn ansiosta hän oli muuntautunut eläkeläismummosta 12-vuotiaaksi pojaksi. Ilkka Koivulan tekemä valmentaja oli uskottava ja upea. Hänen treenattu kroppansa mahdollisti mitä ihmeellisemmät liikuntaponnistukset. Kovaa kuuluva ääni ja suuret eleet tekivät hänestä aidon painivalmentajan.
Näytelmä oli ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus. Se oli ainutlaatuinen esitys, jota ei olla muualla nähty ja joka tullaan muistamaan pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti