Kävin tänä sunnuntaina katsomassa
mainetta niittäneen Lahden kansanopiston Teatteri I-linjan
toteuttaman esityksen REVII$ORI.
Esitys perustuu kirjailija Nikolai Gogolin samannimiseen teokseen,
johon tässä tulkinnassa oli yhdistetty ajankohtaisia aiheita ja
aikakauttamme, näin synnyttäen kovaäänisen ja räiskyvän
spektaakkelin itsekeskeisyydestä ja selfieistä. Tyylilajille
ominaisesta sekavuudesta poiketen esitys oli säilyttänyt
alkuperäisen näytelmän juonellisen dramaturgian muodon, mikä on
mukavaa vaihtelua verraten suureen osaan tämän tyylilajin
esityksistä.
Saliin
astuessa eteen aukeni massiivinen jätesäkkien ja puutavaran
täyttämä maailma, josta ei symboliikkaa puuttunut. Esiintyjät
hönkivät ja tärisivät dramaattisesti paikoillaan, kunnes
ryhtyivät raivokkaaseen liikehtimiseen. Ratkaisu pitää kaikki
esiintyjät koko ajan näyttämöllä on täynnä riskejä ja
sekasorron uhkaa, mutta tämä esitys piti sen kasassa.
Roolihahmoille rakennetut vahvat ja toisistaan erottuvat puhe- ja
liikemaneerit tekivät jokaisesta mielenkiintoisen yksilön, ja
katsoja saattoi vapaasti vaihtaa keskittymistään haluamaansa
hahmoon.
Hienoa
seurattavaa oli pienestä roolimäärästä johtuen toteutettu
tuplaroolitus. Näyttelijöiden hahmojen välinen vuorovaikutus ja
toiminta oli tarkkaan rakennettua ja toimi näyttämöllä.
Esiintyjien näyttelijäntyö oli kokonaisuudessaan vaikuttavaa ja
vaikka kaikissa kohdissa en heidän sanojaan uskonut, niin
parhaimmillaan se veti täysin mukanaan saaden katsojan myötäelämään
hahmon koko tunneskaalan.
Tämäkään
esitys ei joissain kohdissa voinut välttyä ajatukselta
taidehiippailusta. On aina helppo ratkaisu aloittaa ja lopettaa
esitys massiivisella ja kovaäänisellä laulua- ja tanssinumerolla,
mutta kyseiset kohtaukset tuntuivat välillä pelkältä täytteeltä.
Kansanopiston teatterilinjalle tyypilliseen tapaan esityksessä
pyrittiin koko ajan näyttämään, mitä kaikkea hienoa osataan.
Kaikki tekeminen ja osaaminen oli onneksi taidokasta ja sen vuoksi
nautinnollista katseltavaa.
Kokonaisuutena
Lahden kansanopiston REVII$ORI oli
miellyttävä ja laadukas taidekokemus, jonka teema ja aihe
puhuttelivat läheltä. Kun viimeistään esityksen jälkeen vielä
tajuaa, kehen virnistäviä näyttelijöitä täynnä oleva
julistekuva viittaa, saa itselleen illaan päätteksi makeat naurut
ja hyvän mielen nerokkaasta esityksestä.
