Joka vuotisena perinteenä kävin eilen katsastamassa Ryhmäteatterin Suomenlinnan näyttämön kesän esityksen, joka oli tällä kertaa dramatisointi Choderlos de Laclos'n tunnetuimmasta teoksesta Les liaisons dangereuses, eli Valheet ja viettelijät. Esityksen suhteen oli suuret sekä arveluttavat odotukset, sillä Suomenlinnan näyttämöllä on aikaisempina vuosina nähty lähinnä visualiseen näyttävyyteen perustuvia koko perheen seikkailunäytelmiä, kuten Peter Pan ja Liisa Ihmemaassa. Tällä kertaa ei pelattu lentotaisteluilla ja tulta syöksevillä lohikäärmeillä, vaan katsoja saattoi keskittyä mainioon tarinaan sekä voimakkaaseen näyttelijäntyöhön.
Vanhaan aikaan sijoittumisesta huolimatta tekijät eivät olleet tyytyneet toteuttamaan, näytelmän lajille helposti tyypillistä, "yläluokan perinteistä kurkistusnäyttö-esitystä", vaan tulkinassa oli hyödynnetty myös tämän vuosituhannen keinoja. Säännöllisesti toistuvat, valoilla ja Apocalyptican musiikilla maustetut nykytanssi-kohtaukset toivat esitykseen mukavaa vaihtelevuutta, ja istuivat sopivasti tarinan kulkuun.
Näytelmän konservatiivisen aikakauden maailmaa edustivat mm. Mozartin sävellykset ja puvustajien toteuttamat loisteliaat puvut. Näyttelijöiden kyky tulkita luontevasti vanhaa kirjakieltä teki heistä edellä mainittujen apukeinojen avulla roolihahmojaan. Saatoin uskoa heidän jokaisen sanansa, muutamaa sanasekoilua lukuun ottamatta. Parhaiten mieleeni jäi Valmontia näytellyt Antti Virmavirta, jonka olen tähän mennessä nähnyt vain kameranäyttelemisen töissä. Hänen ulospäin pulppuava lavakarisma, rauha ja luontevuus näyttelijäntyössä lunastivat paikan Suomen eturivin näyttelijöiden joukossa.
Kuten edellä jo mainitsin, esityksessä ei käytetty massiivisia lavasteita tai visuaalisia efekti-pommeja, vaan huomio oli keskitetty teoksen vahvaan tarinaan ja näyttelijöiden kykyyn tulkita se. Esitys oli mukavaa vaihtelua verrattuna edellisten vuosien spektaakkeleihin. Vaikka tämä teos ei välttämättä olisikaan samanlainen lapsiperheitä puoleensa vetävä kassamagneetti, se tekee silti Ryhmäteatterin taiteilijajoukon ylpeäksi, sillä he onnistuivat jälleen saaamaan katsomon täyteen innokkaita taiteen ystäviä, jotka sattuneesta syystä olivat tänä vuonna keskimääräisesti vanhempaa ikäluokkaa.
Jos haluatte kokea erilaisen ja vahvan kesäteatteri-elämyksen, suosittelen hyppäämään lauttaan kohti Suomenlinnaa ja suuntamaan tuonne taiteen linnakkeeseen. Antoisat meno- ja paluumatkat saarelle yhdistettynä illan taide-elämykseen on luultavasti yksi syy, miksi Suomenlinnan kesäteatteri on vuosi vuoden jälkeen suosittu kulttuurielämys kesälle.
