Pari viikkoa sitten kävin katsomassa jälleen uuden suomalaisen elokuvan "Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri". Teoksen on ohjannut Kummeleista tunnettu Matti Grönberg ja sen ovat käsikirjoittaneet Timo Kahilainen ja Heikki Salo.
Elokuva oli riemastuttava ja hauska. Genreltään se oli merkitty koko perheen elokuvaksi ja sitä se olikin. Se nauratti sekä pieniä lapsosia että vähän isompia aikuisia. Taas nähtiin että hyvän elokuvan voi tehdä ilman miljoonien tehosteita ja lavastuksia. Juoneltaan se oli melko simppeli ja lähes ennalta arvattava mutta kun peruskaava oli yhdistetty aivan uuteen miljööseen ja henkilöihin, se ei haitannut. Vaikka elokuvan nimikkohenkilö, Herra Heinämäki onkin ollut perinteisesti lastenohjelma-hahmo, tässä elokuvassa sitä ei edes huomannut. Kun riemukkaaseen komediaan oli lisätty vielä jännitystä, koko perheelle sopiva tekele on valmis.
Lavastus oli toteutettu hyvin ja melko yksinkertaisissa puitteissa. Koko elokuva oli kuvattu maaseudulla eli ruuhkaisessa kaupungissa kuvaamisen vaikeuksia ei ollut. Erityisesti ihailua kuitenkin herätti elokuvassa esiintyneen leipuri Kakelbergin "The Kakkukone". Sitä katsoessa saattoi vain ihmetellä millainen mielikuvitus on ollut henkilöllä, joka keksi sen.
Näyttelijöiden roolityö oli sellaista lastenelokuvan mukaista tasoa ilman kummempia moittimisia. Erityisesti riemastuneisuutta herätti Jukka Rasilan roolityö poliisipäällikkö Mutkana: sille nenästä vääntämiselle ja heilumiselle ei voinut olla nauramatta. Elokuvassa oli myös paljon lapsinäyttelijöitä. Heidän suorituksensa olivat myös onnistuneita omalla tasollaan. Erään lapsinäyttelijän, Atte Reunasen roolityö ja hänen tyylinsä näytellä hieman häiritsi. Näytellessään televisiossa ja elokuvassa hän kuulostaa samalta kuin näytellessään teatterin lavalla. Tällaista ilmiötä näkee yleensä vain vanhoissa elokuvissa kun näyttelijöillä ei vielä ollut kameranäyttelemisen oppiainetta teatterikouluissa. Mutta ehkä syy on myös siinä: Reunanen ei ole saanut koulutusta näyttelemisestä joten hänen työnjälkensä on sen mukaista.
Loppujen lopuksi elokuva oli onnistunut ja katsomisen arvoinen. Kyllä huomaa ettei ole vanhojen Kummeli-konkareiden taito vielä ruostunut, yhä syntyy riemukasta viihdettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti