Kävin eilen katsomassa ensi-iltansa saavan "Juoppohullun päiväkirja"-elokuvan. Teos perustuu Juha Vuorisen suosittuihin samannimisiin kirjoihin ja sen on käsikirjoittanut sekä ohjannut Lauri Maijala, nuori 25-vuotias teatteriohjaaja-opiskelija Teatterikorkeakoulusta.
Elokuva oli positiivisessa mielessä odotukset ylittävä. Trailerin ja ennakkomateriaalin perusteella olin olettanut elokuvan olevan hyvin perinteinen "perus-juonella" kulkeva tarina, jossa on selvä alku, keskikohta ja loppu ja päähenkilö kasvaisi ihmisenä. Lopputulos oli kuitenkin se että juuri päiväkirjamaisesti elokuva eteni päivä päivältä, aloittaen aina uuden tarinan mutta kuitenkin pitäen yllä jonkinlaista jatkuvuutta jolloin elokuvassa oli kuitenkin juoni. Päähenkilö ei oppinut yhtään mitään vaan pysyi täydellisenä rappio-alkoholistina. Kielenkäytöltään ja sisällöltään elokuva jakaa mielipiteet todella vahvasti: tätä joko rakastaa tai inhoaa. Itse voin sanoa että rakastin tätä. Elokuva edusti juuri sellaista uudenaikaista, absurdia ja "outoa" esittävän taiteen muotoa, jolla toivoisin olevan tulevaisuutta tällä alalla. Teos oli Lauri Maijalan esikoisteos ja hän otti suuren riskin tehdessään tämän tyyppisen elokuvan. Se kuitenkin osoittautui vaivan arvoiseksi: vastaavanlaista ei ole Suomessa ennen nähty ja siksi nostankin hattua herra Ohjaajalle.
Leikkaaja ja editoijat olivat myös tehneet hyvää työtä. Päähenkilö Juhan ja hänen juoppoystäviensä ryyppykohtaukset oli toteutettu upeasti ja taidokkaasti. Kuvapätkien yhdistäminen nopeilla leikkauksilla ja musiikin soittaminen samalla voimakkuudella dialogin ja ääniefektien kanssa loi kohtaukseen sopivaa sekavuutta, melua ja hulluutta mikä teki siitä juuri niin järjetöntä kuin juoppojen meno yleensäkin on. Musiikkien tekijälle, Kerkko Koskiselle myös iso käsi oudoista ja mielenkiintoisista kappaleista ja äänistä: ne oliva tärkeänä osana tekemässä elokuvasta juuri sitä outoa ja uudenlaista hulluutta kuin se oli.
Näyttelijöiden roolityöskentely oli todella upeaa ja antoisaa katseltavaa. Päähenkilöä Juhaa esittävä Joonas Saartamo oli tehnyt rankkaa taustatutkimusta ja paneutumista roolihahmoonsa ryyppäämisen ja valvomisen kautta. Lopputuloksena oli syntynyt hullu eläin nimeltä Juha Berg. Tätä ei voi kuin ihailla. Krista Kososen rooli Tiinana herätti myös kiinnostusta: ensimmäinen laatuaan oleva rooli Kososelle ja hän veti sen hyvin: hieman "jännä" nainen, joka yritti peittää raivoaan monessa kohtaa, kuitenkin sen myös ulos päästäen oli hupaisaa katseltavaa. Myös Juhan ystävää Kristiania esittävä Santtu Karvonen saa minulta paljon pointseja: näyttäytyminen alasti koko Suomen kansalle on juuri sitä, mihin jokaisen näyttelijän pitäisi kyetä. Eniten ihailua kuitenkin herätti Mikaelia näytelleen Johannes Holopaisen roolityö. Tämä oli nuorelle Teatterikorkeakoulun viidennen vuoden opiskelijalle ensimmäinen pitempi elokuvarooli ja odotukseni olivat suuret. Ilmestyessään kuviin ensimmäisen kerran ja ottaessaan hahmolleen kuuluvan sekopäisen ilmeen, olin jo aivan myyty. Pidemmälle mentäessä olin pakahtua onnesta: Holopainen hallitsi tämän saksalaiseen erotiikkaan erikoistuneen, sotahullun perverssin roolin ihanasti. Hänellä jos kenellä on loistava tulevaisuus edessä näyttelijänä.
Jos jotain miinusta pitäisi sanoa niin se että elokuva kärsi perinteisestä kirjoihin perustuvien elokuvien ongelmasta: tiivistäminen. Juha Vuorisen kirjoihin hieman paneutuneena tiedän että esimerkiksi Tiinalla on paljon suurempi rooli tarinoissa mutta elokuvassa hänellä ei tuntunut olevan samanlaista merkitystä. Tämä tiestysti johtuu juuri tiivistämisestä sillä ei ole helppoa tiivistää montaa kirjaa yhdeksi 1,5 h elokuvaksi. Ongelma on onneksi ratkaistavissa esimerkiksi jatko-osalla, josta ohjaaja ja käsikirjoittaja ovat jo puhuneet.
Loppujen lopuksi elokuva oli loistava, ratkiriemukas ja aivan uudenlainen askel suomalaisessa elokuvakulttuurissa. Tällaisia teoksia saisi tulla lisää ja osa elokuva- ja teatterialan tulevaisuutta. Lauri Maijalan kaltainen nuori ohjaaja edustaa elokuvan uutta aikakautta ja hänellä on toivottavasti edessä loistava ura valitsemallaan alalla. Suosittelen elokuvaa kaikille mustan huumorin ja oudon taiteen ystäville sekä niille, ketkä haluavat kokea jotain aivan uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti