Reilu kolme viikkoa sitten kävin katsomassa samana päivänä ensi-iltansa saaneen suomalaisen romanttisen komedian "Hulluna Saraan". Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Katri Manninen ja Samuli Valkama, joka on myös ohjannut elokuvan.
Teos oli pienoinen pettymys. Näyttelijäkaartia selattuani ja tuotantoyhtiön nimen (Bronson Club, tuottanut mm. elokuvan "Veijarit") nähtyäni odotukseni olivat korkealla ja toivon näkeväni suomalaista laatuelokuvaa. Katsoessani elokuvaa odotukseni kuitenkin romahtivat täysin. Elokuvan juoni niin kliseinen amerikkalaisen elokuvan juoni kuin voi olla. Vaikka elokuvan pääosaa näyttelikin Lost-tv-sarjasta tuttu Emilie de Ravin, ei elokuvan silti tarvitse muuttua täysin puuduttavaksi jenkkikamaksi. Tapahtumat, henkilöt ja heidän väliset suhteet; kaikki ne täyttivät stereotyyppisen amerikkalaiskomedian piirteet. Juoni oli niin ennalta-arvattava että keskivaiheessa alkoi tuntua jo tylsältä. Ainoa plussa oli se että kyseessä oli kuitenkin suomalainen miljöö ja suurin osa näyttelijöistä oli suomalaisia. Sen ansiosta elokuvan kuitenkin jaksoi katsoa. Harvoin kuitenkaan törmään suomalaiseen elokuvaan, jota en mielelläni katsoisi uudestaan.
Näyttelijöiden roolityöt olivat onneksi hienoa katsottavaa. Varsinkin Jussi Nikkilän roolityö arkana ja selkärangattomana Villenä teki suuren vaikutuksen. Hän oli niin munaton jätkä kuin voi ja olla. Myös Villen isää Taistoa näyttelevä Ville Virtanen onnistui häikäisemään fyysisellä ilmaisullaan ja olemuksellaan. Pääosaa Saraa näyttelevä Emilie de Ravin hallitsi roolinsa ja toi karismallaansa elokuvaan pientä kipinää, kuitenkin samalla tehden siitä turhan jenkkimäisen.
Lyhyesti sanottuna elokuva oli pettymys eikä mikään nautittava katselukokemus. Siitä teki suomalaisen vain sen miljöö ja osa näyttelijöistä, muuten sitä olisi voinut sanoa kehnoksi romanttiseksi jenkkikomediaksi. Sen kuitenkin katsoi. En suosittele elokuvaa suomalaisen elokuvan ystäville mutta amerikkalaisen elokuvan ystäville voi olla mielekäskin kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti